torstai 8. lokakuuta 2015

Syntilista, onko sitä?

Jotkut vl-liikkeen ulkopuoliset henkilöt saattavat ajatella että vanhoillislestadiolaisilla on käytössään jonkinlainen syntilista josta katsotaan mitkä asiat ovat syntiä ja joita pitää vältellä. Tämä asia on edelleen usein esillä eri keskustelupalstoilla joissa kysellään asiasta vanhoillislestadiolaisilta. Yleensä välittömästi kiirehditään vakuuttamaan että ei meillä sellaista ole vaan Pyhä Henki ohjaa meitä niin että emme halua tehdä tiettyjä asioita. Netissä on olemassa valmiiksi listattuja syntejä ja mielestäni niissä kyllä on ainakin suurin osa ollut tai on edelleen syntiä vl-ihmisten talostelussa. Alla olevassa linkissä on hyvä kattaus synneistä ja muutenkin tietoa asiasta, kannattaa lukea.Kun jatkossa kirjoitan syntilistasta niin tarkoitan sitten tätä allaolevaa, en itse keksimääni.

http://scratchpad.wikia.com/wiki/Synnit

Kuten tiedämme niin nykyään on meno vähän vapaampaa kuin ennen. Otetaan esimerkkinä urheilu. Kun itse olin lapsi ja nuori oli kaikki joukkue- ja kilpaurheilu ehdottoman kiellettyjä. Ainoastaan koulujenvälisiin sai osallistua. Ei puhettakaan esim. Hippokisoihin tai jalkapallojoukkueeseen pääsystä, turha oli edes kysyä. Silti kilpaurheilun seuraaminen radiosta (ja myöhemmin telkkarista koulussa tai huoltsikalla) oli ihan sallittua. Eli kilpaurheilu toisen tekemänä oli ok mutta itse ei saanut osallistua. Syyhän oli se että siinä alkaa palvoa itseään eikä Jumalaa. Entäs nykyisin? Monilla paikkakunnilla urheilujoukkueisiin kuuluu jo useampia vl-perheen lapsia ja Hippokisoissa melkein enemmistönä ovat vl-lapset jotka myös pärjäävät yleensä hyvin. Mutta edelleenkään muihin kisoihin ei saa osallistua vaikka kyse on samasta periaatteesta. Oulun seudulta löytyy paljon Kärppien kannattajia ja ilmeisesti se on nykyisin ok käydä otteluista seuraamassa (vaikka ei saisi istua siellä missä pilkkaajat istuvat). Jossain päin Suomea on myös olemassa vl-miehistä koostuva sählyjoukkue (tarkentakaa tai oikaiskaa) ja en tiedä tästäkään tulleen mitään seuraamuksia vai onko? Äkkiseltään ajateltuna syntilistan asioista urheilu on kokenut eniten muutosta ja se vaan pikkuhiljaa hyväksytään kun ei muutakaan voida. Monille urheilu on niin tärkeä että sen vuoksi ollaan valmiita uhmaamaan "pyhän hengen" neuvoja eikä varmaan nykyään pahennusta tule jos ilmoittaa lähtevänsä jääkiekko-otteluun (paitsi jos se tapahtuu seurojen aikana).

Mielenkiintoista minusta tässä on se Pyhä Henki. Miksi se ei neuvo kaikkia samalla lailla? Miksi se ei neuvo Venäjän naisia korvakoruasiassa mutta meidän suominaisten kimpussa se on jo hyvin nuoresta pitäen. Tai voiko Pyhän Hengen neuvot muuttua ajan saatossa niin että ennen se kertoi kirkkokuoron olevan syntiä mutta nykyään se ei enää niin välitä? Koskee myös monia muita asioita. Kun sanotaan että se henki ohjaa tekemään oikeita asioita niin miten se toimii esim. siinä tapauksessa kun se hyväksyy ne Hippokisat mutta toisia vastaavanlaisia ei? Eli eikö käytännössä ole kyse ulkoaopitusta asiasta (eli säännöstä) eikä ollenkaan Pyhän Hengen neuvosta? Tai sitten minä en vaan ymmärrä asiaa oikein mistään laidasta. Kun on havaittu että joku rikkoo jotain sääntöä ilman seuraamuksia niin uskalletaan itsekin tehdä se hyvillä mielin. Mutta kun joku vl menee seuraavalle asteelle eli urheiluseuran järjestämiin kisoihin niin sitä paheksutaan aikansa mutta jonkin ajan kuluttua se onkin taas ihan hyväksyttyä. Ja näin pikkuhiljaa vl-kulttuurikin muuttuu. Näin on käynyt esim. tv-kiellossa. Edelleen tv on virallisesti kielletty mutta aika iso osa vl:stä sitä katsoo ihan hyvällä omallatunnolla netin kautta. Ulkopuolisille selitellään tv:n pahuutta mutta samaan aikaan nettiä käytetään todella paljon perustellen että voi itse valita mitä netissä seuraa.

Sanoisin että se syntilista ei ole missään virallisesti olemassa mutta jokainen vl tietää mikä asia on syntiä vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaan. Eli kun opetus alkaa lapsesta pitäen niin kyllä sitä ne asiat hyvin sisäistää ajan mittaan ja voi kertoa että mikä on syntiä ja mikä ei. Eri asia on sitten se että pystyykö perustella asian. Esimerkki otetaan ulkonäkösynneistä. Ennen oli permanentti kielletty mutta nykyisin vaikka siinä muokataan luojan antamia hiuksia kemiallisesti niin että niistä tulee kiharat. Joku puhuja oli perustellut säännön muutosta sillä että permanentti on hiusten hoitamista! Sitähän se hyvin harvassa tapauksessa on vaan ennemmin hiusten vaurioittamista. Eli selitys ei ole järkevä ja on raamattuun perustumaton. Hyvin harvalle säännölle on kunnon perusteluita ja siksipä ne ulkopuolisista (ja sisälläolijoistakin) saattavat kuulostaa naurettavilta. Kun miettii monia syntilistaan laitetusta asioista niin suurin osa taitaa olla tullut juurikin (-50) 60-70 -lukujen aikana silloin kun ihmiset alkoivat maallistua. Se on harmillista että omantunnon vapaus menetettiin siinä samalla. Eli vastaus otsikon kysymykseen on se että syntilista on meidän sisimpäämme painettuna mutta lähinnä ne synnit ovat elämäntapaan liittyviä. Oikea syntilistahan olisi käytännössä esim. kymmen käskyä tai Jeesuksen vuorisaarnan neuvot mitä pitäisi noudattaa.

Kun "Jumalanvaltakunnassa" mennään sen heikoimman mukaan niin on todellakin tullut ylilyöntejä ja sitä toisten uskovaisten kyttäämistä monissa asioissa. Uskomisesta tulee suorittamista kun pitää tarkkailla itseään (ja vahtia muita) ettei sorru tekemään sellaista josta joku toinen voi pahentua vaikka itse ei samaa asiaa kokisikaan synniksi. Tässä vaiheessa tulee mukaan kaksinaismoralismi jota mielestäni esiintyy paljon vanhoillislestadiolaisuudessa. Joku äiti voi tuomita lastenohjelmien katsomisen täysin äitipiireissä mutta silti antaa lastensa katsoa vapaasti kaikkea mitä netistä löytyy kun ei jaksa tai ehdi vahtia jälkikasvunsa tekemisiä.

Se mitä itse kaipaisin niin syntilistan päivitystä. Tai siis sitä että annettaisiin ihmisille se omantunnon vapaus eikä vaadittaisi noudattamaan tiettyjä tapasääntöjä jotka on keksitty ihmisten pitämiseksi ruodussa ja joiden noudattamiseen ei enää juuri kukaan nykyaikana pysty. Voitaisiinko todeta että aika muuttuu ja että elämä ei ole samaa mitä se on ollut 60-luvun alussa? Olisi kaikilla helpompi olla kun voitaisiin olla vapaasti uskomassa ilman ylimääräisiä vaatimuksia. Uskoa voi ilman elämäntapojakin mutta olisiko elämäntapoja ilman "uskoa"?





lauantai 3. lokakuuta 2015

Kiireistä elämää = tylsä blogi?

Nyt on pakko laittaa tällainen tiedotusviesti että en ole lopettanut/lopettamassa mutta minulla on ollut jotenkin tosi kiireinen kausi elämässä enkä ole valitettavasti ehtinyt päivittää täällä liki puoleen vuoteen mitään. Haluaisin kyllä olla aktiivisempi mutta näillä mennään nyt toistaiseksi.

Olen tosi otettu että on tullut viestejä että kirjoituksiani kaivataan. Aika paljon on mietitty täällä eri asioita mutta edelleen sitäkin varmaan tarvitaan. Nyt on ollut aika rauhallista myös vl-maailmassa eli sellaisia päivänpolttavia aiheita ei ole ollut tarjolla. Vanhoista toki aina löytyy kaiveltavaa. :)

Kiitos kaikille viesteistä ja anteeksi jos on jollekin jäänyt vastaamatta. Yritän kyllä sen tehdä mutta usein käy niin että julkaisee kommentin ja aikoo palata siihen myöhemmin mutta sitten ei ole ehtinytkään ja asia on unohtunut. Laittakaa vaan uudestaan viestiä jos on jäänyt joku vaivaamaan.

Mielessä hautuu kirjoitus syntilistasta. Katsotaan milloin saan sen pukattua ulos.

t. Justiina

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Eduskuntavaalit 2015

Vaalit ovat onnellisesti ohi ja mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. En ole kovin aktiivinen poliittisesti mutta aina kuitenkin jonkun verran kiinnostaa ja seuraan sen verran mitä ehdin.

Oletteko te tyytyväisiä tulokseen? Minkälaisia muutoksia on luvassa ja toteutuvatko ne? Ilmeisesti luvassa on leikkauksia  (myönnän että en ole ehtinyt/jaksanut tutustua vaaliohjelmiin) kovallakin kädellä. Oletko huolissasi omasta taloudestasi ja miten riippuvainen perheesi on yhteiskunnan tuista?

Itse toivon kovasti (kukapa ei toivoisi?) että valtion talous saataisiin vihdoinkin kuntoon ja velan määrä pienenemään. Sehän tietysti tarkoittaa yksinkertaisesti että menoja on vähemmän kuin tuloja. Mutta mistä voi leikata? Lapsiperheiltä, vanhuksilta, vammaisilta, koulutuksesta, infrastruktuurista jne.? Selvähän on että aina joku älähtää ja kaikkia ei voi miellyttää. Ei ole helppoa olla tulevan hallituksen housuissa.

No, miten tämä liittyy aiheen lestadiolaisuus eli tavallaan blogin ulkopuolelle? Aika paljonkin. Jokainenhan me tiedämme että vl-perheet saavat aika paljon erilaisia yhteiskunnan tukia. Monet ovat siinä tilanteessa että esim. äidin ei edes kannata lähteä nykyisellään töihin kun elannon saa "helpommin" kotona lapsia hoitaen. Mutta jatkuuko tämä tilanne ja miten vl-perheiden käy jos tukia leikataan? Monet perheet elävät tälläkin hetkellä kädestä suuhun ja kamppailevat rahojen riittämättömyyden kanssa. Miten monen kävisi jos esim. lapsilisät lakkautettaisiin kokonaan? Tuohon en usko mutta kuitenkin periaatteessa sekin olisi mahdollista. Olisko esim. SRK:lla resursseja auttaa lapsiperheitä heikossa taloustilanteessa? Aika absurdi ajatus mutta luulisi että konttorillakin huoli herää alamaisten toimeentulosta.

Toki osa vl-perheistäkin on ihan hyvin toimeentulevia niin että ei ole syytä paniikkiin. Mutta monelle varmasti tulisi olemaan rankkaa jos etuja leikataan. Harvalla vl-perheellä varmaan on sukanvarressa rahaa pahan päivän varalle kun kaikki menee kulutukseen saman tien.

Ry:n naistenilloissa ollaan usein kiivaasti vaatimassa yhteiskunnan tukia lapsiperheille. Mutta miten on, kehtaisitko itse vaatia jos olet lapset vapaaehtoisesti synnyttänyt? Minä en ja siksi joskus nolottaakin meikäläisten puolesta kun ovat kärkkymässä esim. suurempaa kodinhoitotukea tai ylipäänsä palveluita kaupungilta kun ei aina jaksais hoitaa niitä lapsia. No tottakai saa ja pitääkin mutta silti se että ne jotka vähiten verorahoja tuottavat niin ovat myös vaatimassa yhteisistä euroista silloin kuin jaettavaa ei ole niin tuntuu itsestä vähän kornilta. Voisiko yhteisön vastuuta lisätä tässä asiassa ja miten? Tottakai vl-perheet myös tuottavat niitä rahoja kulutuksen kautta ja toisaalta säästävät esim. kuntien päivähoitomaksuja kun hoitavat lapset kotona.

Mitäs mieltä lukijat ovat näistä asioista? Mielellään pohtisin enemmänkin mutta ei valitettavasti ehdi kovin syvälle menemään.

P.s. Onko nykyään hyväksyttyä äänestää muita kuin keskustaa ja kokoomusta?




 

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Vl-naisen ahdistusta

Tässä lainaus vauvapalstalta olleesta avauksesta. Kirjoittajan luvalla kopioin tännekin koska koen tärkeäksi että nämäkin mielipiteet pääsevät ääneen. Laitoin alle linkin tuohon keskusteluun niin voitte käydä lukemassa myös vastauksia. Paljon oli hyvää pohdintaa sielläkin.
 
Oletteko katsoneet Ylen Tuhkimotarinoita, 1/20 jakso, jossa puhutaan lestadiolaisuudesta eronneesta Minnasta? Ohjelmaa katsoessa omat elämän kipukohdat nousi pintaan, ja nyt on joitakin hetkiä tuntunut, että maailma kaatuu - vaikkakin asiat on osittain hyvin.
Olen vl perheessä kasvanut vl nainen, ollaan oltu miehen kanssa tiiviisti yhdessä 6 vuotta, tunnettu pidempään, ja naimisissa neljä vuotta. Meillä on yksi kohta vuoden ikäinen lapsi. "et kertonut tuskastasi" -lausahdus poimittu tuhkimotarinasta, joka pyörii taustalla kuvaa erittäin hyvin elämääni. En voi puhua kenellekkään ulkopuoliselle tilanteestamme:
- minua ahdistaa ajatus mahdollisesta isosta perheestä tai edes toisesta lapsesta esimerkiksi nyt (kuukautiset ovat alkaneet jo useita kuukausia sitten).

- mies ei halua ehkäistä, eilen illalla suutuspäissään sanoi, että häntä ahdistaa meidän erilaiset halut (minä en uskalla antaa itseni haluta, joten panttaan haluja, ja en siis halua seksuaalista kanssakäymistä niin usein kuin mies)

- joskus raskauspellko oli niin kova (vauvan syntymän jälkeen), että mies hermostui ja käytimme kerran kondomia. Toiste ei olla käytetty...

- ahdistaa, etten yksinkertaisesti voi uskoa siihen, että meille annettaisiin lapsia "omien voimavarojen ja jaksamisen mukaan". Ympärillä ihan lähipiiristäkin löytyy paljon tosikertomuksia näistä, että lapsia on liikaa vanhempien voimavaroihin nähden. Tiedän jo nyt, ettei minusta ole suuren perheen vanhemmaksi omasta tahdostani. Haluan kunnollisen uran ja paljon vapaa-aikaa, läsnäoloa lasten kanssa... Olen erittäin toimelias, ja tiedän, että jos haluaisin, pärjäisin suurenkin perheen pyörittäjänä organisointinikyvyn ansiosta. Edelleen haluan kuitenkin panostaa lapsen kasvatukseen, antaa aikaa ja harrastaa osittain myös omia asioita, sekä urheilla ym. mitkä ei ainakaan raskauksien puolivälien jälkeen onnistu ison mahan takia.

- olen perheen toisiksivanhin lapsi, meitä on kaksitoista lasta. Nuorin on vuoden (eli samanikäinen oman poikani kanssa). Minua ahdistaa lapsuudessani moni asia, mikä vaikuttaa siihen, etten halua omille lapsilleni samaa. Ahdistaa se, että ei saatu juuri koskaan mitään ylimääräistä, minulle kasattiin  vastuuta (varsinkin isompana siivous/järjestely/leivontavastuuta). Muistan äidin monet itkut meistä lapsista, elämän rankkuudesta, hänen kiukuttelut hankalissa tilanteissa, autoritäärisen kasvatustyylin (asia on näin, kun minä sanon näin. Ei neuvotteluvaraa). Muistan äitini varoitukset naimisiinmenosta, perheen perustamisesta ym. hän jopa oikein korosti sitä, että on huono päätös ryhtyä seurustelemaan nuorena, kun perhe-elämä on niin kamalan rankkaa kasvavan perheen keskellä. Omaa mielipidettä ei saanut tuoda esille, eikä kertoa miten olisi vanhempien halunnut neuvovan/kasvattavan meitä. Toki oli meillä hyviäkin hetkiä, onnellisiakin, mutta nyt oman lapsen myötä kaikki se paha olo lapsuudesta on noussut mustaksi möykyksi sydämmelle.

- "Aivopesu" vl-liikkeen ajatuksille on ollut lapsesta asti. Nyt vasta on osannut miettiä ja kyseenalaistaa kaikkia oppeja. Minua ahdistaa suunnattomasti koko usko: uskon Jumalaan ja ajattalen, että jos lapsi syntyy ilman kastetta, hän pääsee taivaaseen. Mutta en ymmärrä esimerkiksi ehkäisykieltoa, voisiko joku raamatun valossa näyttää missä se mainitaan olevan synti?

- Pelottaa tulevaisuus ja kaikki elämän päätökset, jotka jossain muodossa tulevat tapahtumaan. Toisaalta haluaisin vain jatkaa elämää vl-yhteisön piirissä "niinkuin ennenkin" - mutta en kestä tätä joka kuukausittaista ahdistusta ja pelkoa mahdollisesta raskaudesta. Tiedän, että meidän on hankalampi saada lapsia kuin monella muulla, mutta mahdollisuus on silti olemassa. Raskauspelko aiheuttaa sen, että välttelen miestä, olen etäinen, niinkuin hän sanoo.
Luin Taivaslaulu kirjan, ja se oli lähes kuin omasta elämästäni. Ainut, että mieheni tuskin tekee kirjan päähenkilön miehen kaltaista ratkaisua.
Minua ahdistaa riittämättömyyden tunne, minusta ei ole siihen kiiltokuva vl perhe-elämään, en pysty ilolla odottamaan, milloin saan seuraavaksi tulla raskaaksi, en toivo kymmentä lasta pirtinpöydän ääreen.
Mitä teen, voisitko antaa keskusteluapua ja vinkkejä minulle?

 http://www.vauva.fi/keskustelu/4411910/ketju/vl_nainen_purkautuu_ja_kaipaa_tukea

P.s. Kommentit saattavat välillä päivittyä hitaasti kun en ehdi koko aikaa seurata blogia mutta asialliset viestit julkaistaan kyllä jossain vaiheessa. 

maanantai 9. helmikuuta 2015

Tervehtiminen vanhoillislestadiolaisuudessa

Kun vanhoillislestadiolaiset kohtaavat, on tervehtiminen erittäin tärkeässä roolissa. Kylään mentäessä kuuluu kiertää jokainen vauvasta vaariin ja ottaa oikein reipas ote kädestä ja sanoa "Jumalan terve"silmiin katsoen. Lähtiessä tietysti "Jumalan rauhaa" mutta tämä ei enää välttämättä vaadi kättelyä vaan se voidaan huikata ovelta. Jos näet vaikkapa kaupassa jonkun (puoli)tutun niin on suotavaa tervehtiä häntä "oikein", vaikkapa vain huulia liikuttamalla. Varsinkin vanhempi väki saattaa olla tässä tarkkana eli pelkkä "hei" ei riitä. Joskus oikein pelottaa kaupassa kun näkee jonkun innokkaan tulevan vastaan ja tietää että nyt ei selviä pelkällä heillä. Ei sitä vaan aina jaksa "tunnustaa uskoa" kaikkien nähden.

Tervehtiminenhän sinällään on todella hyvä tapa ja kun se tapahtuu sellaisen kanssa jonka oikeasti haluaa nähdä niin on luontevaa ottaa kontaktia toiseen ja sen haluaakin tehdä. Mutta kun siitä tehdään hirveä numero niin saattaa alkaa jopa ahdistamaan. Itse muistan lapsuudesta ja nuoruudesta kun meille tuli vieraita ja jos ei ollut heti ovella tervehtimässä niin piti sitten käydä reippaasti kättelemässä aikuisia erikseen olohuoneessa. Usein he eivät edes huomanneet aran lapsen ojennettua kättä vaan sai seisoa hölmönä käsi ojossa ja ainakin itseä ärsytti nämä tilanteet suunnattomasti. Jos koitti livistää kättelystä niin jälkeenpäin sai kyllä kuulla kunniansa. Omia lapsiani en pakota kättelemään vaikka uskon että heitä saatetaan pitää huonosti kasvatettuina. Joskus huomaan joissakin sukulaisten tai kavereiden lapsissa sen saman ahdistuneen ilmeen mikä itsellänikin oli kun piti tervehtiä niinkuin uskovaisen ihmisen kuuluu. Muistan myös vanhemman sukulaisnaisen kyselyt uskon tilasta jos ei tarpeeksi isolla äänella kajauttanut tervehdystä ulos: "eikö oo enää jumalanterve?" Sai sitten vakuuttaa tosissaan että onhan sitä. Kamalaa kun alle kymmenvuotiaana jo tervehtimisen perusteella epäillään vaikka kyse oli ihan pelkästä ujoudesta ja toisaalta haluttomuudesta tervehtiä tätä henkilöä.

Sitten siitä toisesta puolesta. Kun jonkun ihmisen sieluntilaa epäillään niin yleistä on että häntä ei enää tervehditä oikealla tavalla. Varmaan moni on lukenut Tornion tapauksesta joka on mielestäni hyvä esimerkki tästä? Henkilö ikäänkuin lakkaa olemasta uskovainen muiden silmissä jonkun ulkoisen asian takia ja hänet suljetaan ulkopuolelle sillä ettei tervehditä jumalanterveellä. Se voi olla joillekin todella kova paikka, varsinkin jos ei ole omasta tahdostaan halunnut niin. Tai sitten vältellään tervehtimistä esim. rauhanyhdistyksellä eli ei olla näkevinään jos on jotain epäilyjä ettei henkilö ole täysin noudattanut sääntöjä. Itsekin olen huomannut että joidenkin henkilöiden on vaikea tervehtiä minua mutta minua se lähinnä huvittaa.

Vielä sellainen asia että kun nykyään laitetaan paljon tekstareita ja ollaan somessa ym. niin mielestäni sinällään hieno tervehdys kokee jonkinlaisen inflaation kun se on pakko aina laittaa viestiin, vaikka laitat sitten naapurille että "käske meidän lasten tulla syömään" tai muuta vastaavaa. Itse olen jättänyt ylimääräiset tervehtimiset pois ja käytän ihan "heitä" ja "moita" ainakin niiden kanssa joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä. Saatanpa joskus isompaan seurueeseen mennessä sanoa vain kaikille yhteisesti tervehdyksen vaikka selvästi odotetaan sitä kättelykierrosta.

Mitäs muut on mieltä kättelystä? Onko sen arvo kuitenkin vähän vähentynyt ja voiko uskovainen tervehtiä "maallisella" tavalla toista? Onko näissä paikkakuntakohtaisia eroja?

tiistai 23. joulukuuta 2014

Rauhaisaa joulun aikaa

Blogissa ollut taas vaihteeksi hiljaiseloa tavallista hektisemmän syksyn vuoksi. Jos jostain tingitään niin sitten se on tämä vaikka edelleen mielenkiintoa asiaan riittäisi. Olemassa ollaan siis ja yritän vuoden vaihteen jälkeen kirjoittaa luonnoksissa olevista aiheista. Toki olen välillä miettinyt tämän blogin tulevaisuutta, tuntuu että onko kaikki sanottava jo kirjoitettu, onko minulla mitään uutta annettavaa enää? Aika hiljaista on ollut myös muuallakin eli nyt ei hirveän kuohuttavia aiheita ole käynnissä missään sivustolla (tai en ehdi seuraamaan tiiviisti). Tylsäähän se on lukijoille kun ei tule uusia päivityksiä mutta varmasti kaikki ymmärtävät että perheellisellä ei aina aika riitä vaikka haluaisikin.

Kävijämittarista päätellen täällä kuitenkin aina joku käy kurkkimassa. Kiitos teille lukijoille siitä. Mukavaa kun en ole ihan unohduksissa.

Mutta pitemmittä puheitta, oikein rauhaisaa joulun aikaa teille kaikille ja onnea uudelle vuodelle. Nähdään silloin. :)

t. Justiina

P.S. Tässä vielä yksi minulle rakkaimmista joululauluista Juha Hakulisen esittämänä.


https://www.youtube.com/watch?v=G-WzV7T95Uk

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kiitos vastaajille!

Kiitos kaikille edelliseen kyselyyn vastaajille. Koska kyse oli tosiaan ihan huvikseen tehdystä kyselystä niin en ala sitä sen kummemmin analysoimaan, vastaukset puhukoot puolestaan. Minua itseä vain kiinnosti juuri se että onko elämä meikäläisyydessä oikeasti ihan kahtiajakautunutta ja elääkö porukassa paljonkin sellaisia henkilöitä jotka ovat sitoutuvinaan yhteisön sääntöihin mutta niistä ei sen kummemmin piitata arkielämässä. Kyselyn perusteella näin ainakin näyttäisi olevan.

Minulle henkilökohtaisesti ehkä suuri yllättäjä oli alkoholiin suhtautuminen ja sen käyttö. Suurin osa ainakin tiesi joitakin vl-henkilöitä jotka käyttävät alkoholia, säännöllisesti tai esim. työmatkoilla. Osa vastaajista käytti itsekin vaikka ovat liikkeessä mukana. Ehkä se yllätti kun en ainakaan omasta lähipiiristä tiedä ketään joka käyttää ja uskoisin että tietäisin  jos näin olisi. Itse siis oikeastaan tiedän vain yhden jolla on jopa ongelma asian kanssa mutta asia on ainakin toistaiseksi pysynyt salassa. Toki omalla paikkakunnalla on kautta aikojen liikkunut juttuja joidenkin vl-pariskuntien kosteista illanvietoista ja puolisoni ex-vl ystävä on usein sanonut että "et ikinä uskoisi kenet/keitä näin baarissa". Kaikkea en halua edes tietää, sillä elämä on helpompaa niin. Mutta se on tullut usein selväksi että ilmiö on oikeasti laajempi mitä moni ymmärtää. Luulen myös että minun ja minusta nuorempien sukupolvelle asia on normaalimpi kuin moni uskoisikaan ja vanhempi polvi taas ei asiaa tiedä/tunnista ja he olisivat järkyttyneitä asiasta jos sen tajuaisivat. Kaikki eivät usko omista lapsistaan vaikka todisteet olisivat kuinka selvät, muistan nuoruusajoilta niitä vanhempia jotka sulkivat silmänsä lastensa kaljoitteluilta (vaikka ei siinä mitään salapoliisin taitoja tarvita jos lapsen huoneessa haisee vanha viina, sen kyllä tunnistaa) mutta ehkä se oli heille helpompaa niin.

Ehkäisyasia on sitten seuraava mielenkiintoinen minulle. Monet tiesivät käyttäjiä mutta aika moni oli myös päätellyt että jotain käytetään kun lapsiluku on pienehkö tai synnytysvälit pitkiä. Minun olisi pitänyt tarkentaa kysymystä niin että "ilman syytä" käyttäminen siis tarkoitti että ei ole mitään psyykkistä tai fyysistä sairautta vaan ihan oman elämänlaadun ja jaksamisen kannalta, nimenomaan ennaltaehkäisynä. Suurin osa oli tämän kyllä ymmärtänytkin ihan oikein. Eli tästäkin voinee vetää johtopäätöstä että lapsilukua rajoitetaan ainakin jossain määrin. Eivät toki kaikki ja omassa kaveripiirissä keskimääräinen lapsiluku on 7-8 ja lopullinen "ennuste" on yli kymmenen kun suurin osa on vielä 30-40 vuotiaita eli hedelmällisiä vuosia on jäljellä paljon.

Masennuslääkkeiden käyttäjiä tiesi aika moni mutta usea myös sanoi että niistä ei puhuta. Luulen että näitä on enemmän kuin tiedetään ja niistä puhutaan vain läheisimmille. Jollain lailla tabu aihe. Lastensuojeluasiakkaita ei hirveästi ollut tiedossa mutta perheneuvola (tai vastaava) oli jo taas useammalle tutumpi. Pedofiliaa/insestiä tuntuu olevan tiedossa lähes jokaisella eli ilmeisesti sitä oikeasti vl-piireissä on tapahtunut paljonkin. Onneksi en itse tiedä kuin muutaman. Toki nekin on liikaa mutta en ainakaan voi sinisilmäisesti uskoa ettei sitä olisi.. Tämäkin on varmasti aihe josta ei puhuta avoimesti ja sinänsä kyllä ymmärrän täysin ainakin uhrin suojeluaseman takia mutta sitäkin voi olla paljon enemmän kuin arvaakaan.

Televisiokysymys oli ehkä vähän outo mutta itse hain lähinnä tietoa siitä että onko se jo laitteena hyväksytty niinkuin joskus kuulee väitettävän? Meilläpäin ei ainakaan ole hyväksytty tai ainakin paheksutaan jos on. Ilmeisesti ohjelmia katsotaan paljonkin mutta lähinnä netin kautta eli onko niin että ohjelmat on ok mutta laite edelleenkään ei varsinaisesti? Minä en tosiaan tiedä kuin yhden perheen missä se on (siellä kaapissa, appivanhempien takia). Homoseksuaaleja ei tiennyt monikaan mutta joku taas tunsi useammankin. Liekö asia niin että he jättävät liikkeen tai sitten pystyvät elämään asian kanssa niin hyvin jopa vl-liikkeessä mutta tosiasiahan on että kyllä heitä on oltava myös vl-perheissä. Muistaakseni suhde on jotenkin niin että 10 lapsen perheessä yksi on homoseksuaali.

Materialismi on hyvin tunnettu piirre vanhoillislestadiolaisuudessa, sen tunnisti lähes kaikki. Ilmeisesti se myös koetaan Jumalan siunaukseksi kun on saatu elämässä paljon materiaa haalituksi. Ei varsinaisesti liity aiheeseen mutta joku viikko sitten oli Hesarissa vl-isän kirjoitus jossa hän kertoi miten elämässä on mennyt hyvin kun on (velaton?) talo ja kesämökkikin ja mitä muuta lie ollutkaan. Särähti vähän korvaan kun se onni tuli niistä asioista. Talkootyöstä piti jotkut kohtuullisissa määrin mutta paljon oli niitäkin jotka eivät niin välittäneet. Ja suurin osa ei ymmärtänyt SRK:n ulkolähetystyötä. Useimmat tiesivät kaksoiselämää eläviä nuoria ja myös epärehellisiä vl-yrittäjiä. Minäkin tiedän mutta täytyy nyt sanoa että tiedän umpirehellisiäkin yrittäjiä. Ei ollut tarkoitus mustamaalata kysymyksenasettelulla, niinkuin joku vastaajista kritisoi.

Yksi asia oli sellainen mikä on lienee jäänyt historiaan eli hoitokokoukset. Niihin ei ollut yksikään joutunut lähiaikoina. Muistaakseni joku oli kuullut ja kokenut ystävien kautta tai joutunut joskus massapuhutteluun mutta ilmeisesti niitä ei nykyään enää harrasteta juurikaan. Hyvä niin.

Nämä oli ihan hirveän mielenkiintoisia ja uudelleen kiitos kaikille jotka vaivautuivat vastaamaan. Yksi asia mikä minua vähän harmittaa on se että Omat Polut -sivustolla on tullut kommentteja ja kritiikkiä tätä "kyselyä" kohtaan ja jotkut ovat ottaneet sen ihan liian vakavasti. Ei tässä mitään tieteellistä tutkimusta olla tekemässä eikä tarkoitus ole millään lailla kritisoida esim. SRK:ta vaan ihan omasta uteliaisuudesta kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia näistä asioista. Itse en siis ole tätä vinkannut ko. sivustolle vaan yllätyin kun kyselyyn tuli vastauksia runsaammin kuin odotinkaan ja sitten huomasin Omat Polut -sivustolla juttua tästä. Siellä joku oli sitä mieltä että tällaista kyselyä ei voi tehdä. Sitä ihmettelen että miksi ei voi? Eri asia mihin käyttöön se tulee. Ehkä ei voi yliopistoon gradua tehdä tällä tietomäärällä mutta taas jos nyt olisin opiskelija niin voisin ihan hyvin tarttuakin aiheeseen.

Joku totesi että kyselyyn vastaajat ovat liberaalimpia kuin keskimäärin vl-ihmiset. Tämä pitää varmasti paikkansa ja jos samat kysymykset olisi esitetty seurojen jälkeen kaikille läsnäolijoille niin "tulokset" olisivat ihan erilaiset. Eli nämä vastaukset eivät missään tapauksessa anna kattavaa kuvaa tavallisen lestadiolaisen elämästä. Mutta siihen ainakin sain vastauksen että ei nyky-vl välttämättä elä ihan niin sääntöjen mukaan kuin esim. medialle annetaan ymmärtää. Mielestäni olisi tärkeää kysyä miksi näin on? Lainaan tähän PJ:n ajatusta aiheesta: "Kristillisyydessä pitäisi nykyistä selvemmin pyrkiä erottamaan synnit ja huonot tavat (paheet). Tämä ei ole helppoa, koska useat pahat tavat on katsottu olevan syntejä ja niiden syntinä pitäminen oleellinen osa uskoa. En usko kuitenkaan, että syntikäsitettä tullaan selkeyttämään, koska nykyinen oppi on VL-kristillisyydelle tunnusomaista. Yhdenkin osan kun ottaa pois, sitten täytyy ottaa toinen, jne. ja lopulta häviä VL-kristillysyyden kaikki tunnusmerkit.

PJ"


Tulipa tuosta mieleen Sauli Karhun blogi missä hän pohti aihetta synti. Kannattaa käydä lukemassa. https://saulikarhu.wordpress.com/. En itse osaa muotoilla ajatuksiani tästä aiheesta mutta samoilla linjoilla olen hänen kanssaan. Hänellä on hienoja ja asiallisia pohdintoja muistakin aiheista. 

Summa summarum, nykyvanhoillislestadiolaisuudessa tosiaan elää monenkirjavaa väkeä. Olisi oikeasti ihan hyvä pohtia mistä johtuu että niin paljon eletään erilailla kuin opetus ja "säännöt" sanovat. Onko yksi syy siinä että liikkeestä lähteminen koetaan yleensä vaikeaksi asiaksi ja mieluummin roikutaan mukana vaikka kaikkea ei allekirjoitetakaan? Onko useampi tajunnut että moni asia on vailla raamatullista pohjaa ja jäännöstä teollistumisvuosien  (tai vastauksena "maallistumiseen") ajoilta? 

t. Justiina